Minulla on paljon ajatuksia kuten meillä kaikilla. Päivän mittaan ihminen ajattelee keskimäärin noin 60 000 ajatusta. Useimmat niistä ovat jokseenkin hyödyttömiä, kuin tyhjiä kuoria ilman sen suurempaa kasvunmahdollisuutta. Jotkut niistä voivat sisältää elinvoimaisen siemenen joka voi kasvaa ideasta toteutukseen. Ajatukset virittävät, samaistuttavat, hermostuttavat, kiihdyttävät, provosoivat, naurattavat, valostuttavat, rakastuttavat, vihastuttavat... Ajatukset ovat osa arkipäivää, sisäistä vuoropuhelua, sanahelinää, ajatusvirtaa, tyhjyydentäytettä, mielenliikkeitä, aistimuksia jotka hakevat muotoa, tunnemuistoja jotka kimpoilevat kokemuksista...Ajatukset voivat rakentaa sisäisten maailmojen siltoja tai muureja, itsemme ja toistemme välille. Ja vaikka kuinka mitätön yksi ajatus voi olla, toisaalta, ajatus on myös suuruuden ensimmäinen muoto, koska kaikki alkaa aina ajatuksesta. Väheksyin ennen ajatuksiani, olenhan elänyt niiden kanssa aina. Meillä jokaisella on itsellemme ominainen tapa ajatella ja minun ajattelutapani on minun arkipäivääni. Siihen tottuu ja aina ei ehkä huomaakaan kuinka iso arvo omissa ajatuksissa voi olla.
Ajatteluni on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Nuoruudessani olin oppinut jostain kovin tuhoisan tavan ajatella itseäni kohtaan. En muista mikä sen muutoksen sysäsi voimalla alkuun, mutta muistan miten tiedostin että niiden entisten ajatusteni kanssa en voinut enää jatkaa. Ne eivät olleet johdattaneet minua sinne mikä luo minulle hyvää elämää ja ymmärsin, että niiden ajatusten kanssa en voinut ikinä sellaista tavoittaakaan. Ajatusteni olisi siis muututtava, jotta elämäni voisi muuttua. Muistan ensimmäisen päivän kun päätin tietoisesti muuttaa ajatukseni. Istuin bussissa eräänä päivänä noin 6 vuotta sitten ja tunsin suorastaan valehtelevani itselleni kun matkalla töihin pelosta lamaantuneena hoin mielessäni "minä olen hyvä", "minä pystyn siihen." Tunsin kuinka jokin osa minusta tuhahteli noille ajatuksille hyvin halveksivasti, mutta tiesin että se kuuluu asiaan ja siitä huolimatta oli jatkettava niin kauan että mieleni alkaisi uskoa uutta ohjelmointia. Olinhan valehdellut sitä ennenkin, kaikki ne reilu 20 vuotta itselleni, että "en osaa", "olen surkimus" jne. Olin vain niin tottunut pitämään sitä todellisuutenani, koska olin oppinut uskomaan niihin ajatuksiin. Sisimmässäni teki kipeää koko tuon ajatusten muuttamisprosessin ajan. Se oli henkisesti hyvin rankkaa huomata kuinka voimaton sitä oli oman mielensä vallan alla. Jossain vaiheessa olin fyysisestikin aivan loppu, mutta en antanut minkään estää viemästä projektiani loppuun. Olin päättänyt muuttaa elämäni, ja tiesin että avain siihen piilee omissa ajatuksissani.
Ajatukset ovat niin nopeita, ohikiitäviä, sen takia ne jää helposti konkreettisemman, "todellisemman" maailman jalkoihin. Kuittaamme ne kaikki tuhannet mielleyhtymät: "ne ovat vain ajatuksia."
Mutta kun palaamme siihen totuuteen, että kaikki lähtee ajatuksesta, voimme herätä tiedostamaan, että se mitä ja miten ajattelemme luo lopulta suureksi osaksi elämämme ja sillä on mittaamaton vaikutuksensa monella elämänalueella. Ajatustemme kautta arvotamme itseämme suhteessa toisiin ihmisiin, työelämäään, varallisuuteen, vanhemmuuteen, omiin kykyihin, ammatinvalintaan...suhteessa kaikkiin peruspalikoihin mikä luo todellisuutemme. Mutta onko mikään ajatus lopulta totta, ennenkuin teemme siitä totta? Ajatuksemme luovat meille sitä mitä me uskomme todeksi, enemmän kuin ehkä aavistammekaan.
Ajatukset luovat eivät pelkästään omaa mutta myös ympärillämme olevien elämää. Minkälaisessa ajatusympäristössä elämme, minkälaisessa ajatusympäristössä olemme kasvaneet, ja mikä on ihanteellisin ajatusympäristö jossa haluaisimme elää? Kysymyksiä joita ei juurikaan kuule pohdittavan. Vallalla näyttää enemmänkin olevan ajatustemme kyseenalaistamattomuus...
Nyt kun olen jo muutaman vuoden ollut vapaa ajatusteni ankaruudesta, elämänlaatuni on muuttunut sanoinkuvaamattomalla tavalla. Olen tehnyt asioita joihin en uskonut pystyväni, ja oloni on huomattavan kevyt suurimman osan ajasta. Todistin itselleni oman mieleni voiman, - ihmisen ON mahdollista muuttaa omien ajatustensa kautta koko elämänsä. Se (kuten mikään todellisen vaivan arvoinen) ei ole ihan helppoa ja yksinkertaista aina, mutta äärimmäisen palkitsevaa ja luo pohjan uusille mahdollisuuksille.
Ajatteluni on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Nuoruudessani olin oppinut jostain kovin tuhoisan tavan ajatella itseäni kohtaan. En muista mikä sen muutoksen sysäsi voimalla alkuun, mutta muistan miten tiedostin että niiden entisten ajatusteni kanssa en voinut enää jatkaa. Ne eivät olleet johdattaneet minua sinne mikä luo minulle hyvää elämää ja ymmärsin, että niiden ajatusten kanssa en voinut ikinä sellaista tavoittaakaan. Ajatusteni olisi siis muututtava, jotta elämäni voisi muuttua. Muistan ensimmäisen päivän kun päätin tietoisesti muuttaa ajatukseni. Istuin bussissa eräänä päivänä noin 6 vuotta sitten ja tunsin suorastaan valehtelevani itselleni kun matkalla töihin pelosta lamaantuneena hoin mielessäni "minä olen hyvä", "minä pystyn siihen." Tunsin kuinka jokin osa minusta tuhahteli noille ajatuksille hyvin halveksivasti, mutta tiesin että se kuuluu asiaan ja siitä huolimatta oli jatkettava niin kauan että mieleni alkaisi uskoa uutta ohjelmointia. Olinhan valehdellut sitä ennenkin, kaikki ne reilu 20 vuotta itselleni, että "en osaa", "olen surkimus" jne. Olin vain niin tottunut pitämään sitä todellisuutenani, koska olin oppinut uskomaan niihin ajatuksiin. Sisimmässäni teki kipeää koko tuon ajatusten muuttamisprosessin ajan. Se oli henkisesti hyvin rankkaa huomata kuinka voimaton sitä oli oman mielensä vallan alla. Jossain vaiheessa olin fyysisestikin aivan loppu, mutta en antanut minkään estää viemästä projektiani loppuun. Olin päättänyt muuttaa elämäni, ja tiesin että avain siihen piilee omissa ajatuksissani.
Ajatukset ovat niin nopeita, ohikiitäviä, sen takia ne jää helposti konkreettisemman, "todellisemman" maailman jalkoihin. Kuittaamme ne kaikki tuhannet mielleyhtymät: "ne ovat vain ajatuksia."
Mutta kun palaamme siihen totuuteen, että kaikki lähtee ajatuksesta, voimme herätä tiedostamaan, että se mitä ja miten ajattelemme luo lopulta suureksi osaksi elämämme ja sillä on mittaamaton vaikutuksensa monella elämänalueella. Ajatustemme kautta arvotamme itseämme suhteessa toisiin ihmisiin, työelämäään, varallisuuteen, vanhemmuuteen, omiin kykyihin, ammatinvalintaan...suhteessa kaikkiin peruspalikoihin mikä luo todellisuutemme. Mutta onko mikään ajatus lopulta totta, ennenkuin teemme siitä totta? Ajatuksemme luovat meille sitä mitä me uskomme todeksi, enemmän kuin ehkä aavistammekaan.
Ajatukset luovat eivät pelkästään omaa mutta myös ympärillämme olevien elämää. Minkälaisessa ajatusympäristössä elämme, minkälaisessa ajatusympäristössä olemme kasvaneet, ja mikä on ihanteellisin ajatusympäristö jossa haluaisimme elää? Kysymyksiä joita ei juurikaan kuule pohdittavan. Vallalla näyttää enemmänkin olevan ajatustemme kyseenalaistamattomuus...Nyt kun olen jo muutaman vuoden ollut vapaa ajatusteni ankaruudesta, elämänlaatuni on muuttunut sanoinkuvaamattomalla tavalla. Olen tehnyt asioita joihin en uskonut pystyväni, ja oloni on huomattavan kevyt suurimman osan ajasta. Todistin itselleni oman mieleni voiman, - ihmisen ON mahdollista muuttaa omien ajatustensa kautta koko elämänsä. Se (kuten mikään todellisen vaivan arvoinen) ei ole ihan helppoa ja yksinkertaista aina, mutta äärimmäisen palkitsevaa ja luo pohjan uusille mahdollisuuksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti